JAHUUUU!!
Taalla taas ruskeampana kuin pari viikkoa sitten. :) Lomailut on lomailtu ja koulussa on istuttu viikko tekemassa kaikkia valiin jaaneita kokeita ja ainekirjoitelmia. Taytyy sanoa, etta vaikka lomailu on tajuttoman hauskaa, sielta palaaminen on aika tuskasta touhua. Tai ainakin jos sattuu kaymaan samaa koulua kuin mina... Opettajat siella kun tykkaa vahan liiallisen paljon pitaa oppilaat kiireisina ja stressaantuneina kaiken aikaa. Mutta se siita koulun ainaisesta ihanuudesta.

Loma Karibian lammossa on jotakin minka haluan viela jonakin kauniina paivana uudestaan. Se on vaan niin uskomatonta miten siella on kaunista, sinistakin sinisempi vesi ja valkeat hiekkarannat. Niin kliseisen kuuloista mutta niilla voisi kavella vaikka kuinka kauan. Ainut asia mita harkitsisin pitkaan ja vakavasti suostuisinko tekemaan uudelleen on yli 2000 kilometrin automatka suuntaansa. Ensimmaisen paivan ajan se on ihan okei (kun on viela kaikenlaista naposteltavaa matkassa), mutta sen jalkeen se rupeaa tympimaan. Varsinkin jos paasee viettamaan ensimmaisen yon kahden ihmisen kuorsaus konsertissa... ¬¬  Harryn kuorsaus kun vastaa vanhaa traktoria moottori ongelmilla ja Manon ei voi olla vastaamatta siihen. Onneksi kuitenkin muina sisatiloissa vietettyjen oiden aikana se kuorsaus ei ollut niin hairitsevaa..

Joka tapauksessa tuohon lomaan mahtuu paljon asioita joita en unohda. Yksi niista tapahtui Miamissa saman sunnuntai paivan aamuna, jolloin noustiin laivaan. Me nimittain herattiin varta vasten katsomaan auringon nousua Miami Beachilla. Eli oltiin Annen (sen toisen saksalaisvaihtarin meidan koulusta jota pyysin mukaan reissuun ihan oman ikaisen seuran tarpeessa) ylhaalla jo siina viiden maissa aamulla, vaikka aurinko nousikin vasta melkein tuntia myohemmin... :D


(jatkoa myoh nukuttaa liikaa juuri nyt)