lauantai, 12. kesäkuu 2010

temps

Heippa kaikki taas.

Ei tieda olenko jotenkin onnistunut vanhentumaan erittain radikaalisti huomaamattani, mutta olen huomannut et aika ei enaa riita mihinkaan. Se tuntuu valuvan vaan ihan liian nopeasti ohi. Nytkin ollaan jo kesakuun puolessa valissa ja QC-aikaa jaljella enaa vajaat kolme viikkoa. Niin uskomatonta etta vuosi taalla kaukana jossain on jo lopuillaan... Mutta kaipa sita pitaa joskus kotiinkin palata vaikka tekisikin mieli jaada tanne.

Nyt uutisiin. Viime aikoina kuten yleensakin on sattunut ja tapahtunut taas yhta sun toista. Isoimpina niista lienevat kai taalla vierailulla kayneet kotiporukat seka tietysti Graduation. :) Jaa etta mika ihmeen graduation?? No se jossa laitetaan musta neliohatut paahan seka mustakaapu ja  kaydaan hakemassa diplomi (valiaikainen IB:n takia) tapotayden kirkon edesta aploodien saattamana. Kylla vain, olen onnistunut VALMISTUMAAN RANSKAKSI yhdessa kaikkien uusien kamujeni kanssa.  Nyt voin todellakin sanoa onnistuneeni tavoitteessaani vaihtarivuoden suhteen. :) Edessahan on toki viela loppukoeviikko ja wanhoja vastaavat tanssiaiset, mutta koulu muuten onkin jo lapi.

Tassa nyt tallainen lyhyt summaus viime paivista. Yritan ehtia viela vasailemaan Vaahteramaan ajan paattavan tekstin hyvin piakkoin.

Sita odotellessa, nauttikaa kesasta!

SM <3

perjantai, 14. toukokuu 2010

Fotoja

Tanaan ajattelin kirjoitella tanne tallaisen pienen kuvilla taytetyn entryn, kun tajusin tassa etta mulla on mielettomasti kuvia mita mielenkiintoisimmista paikoista enka oo lisannyt tanne yhtakaan sitten joulun. Uskokaa tai alkaa, mutta mun todellakin piti tehda moinen entry jo ajat sitten... Kuten huomaatte olen aivan yhta aktiivinen ja muistavainen ihminen kuin aina ennenkin. :D

No tassa joka tapauksessa muutamia hetkia taalta toiselta puolelta valtamerta:

Florida, Daytona Beach. Mina ja saksalainen vaihtis Anne hytisemassa kylmassa tuulessa viimeisena rantapaivana ennen ihanaa parintuhannen kilometrin automatkaa. Tuulesta huolimatta oli kylla upean aurinkoinen paiva.

Edelleen Daytona Beach. :)

Vapauden patsaaseen ehdin tormata vappuna (jota btw ei taalla pahemmin pideta minaan juhlana, estyin munkkien ja tippaleipienkin teolta nykin reissun myota). Jonain paivana palaan viela New Yorkiin, en todellakaan saanut tarpeekseni sen vilinasta kahdessa jannityksen taytteisessa paivassa!!! :)

Nauratti ihan tajuttomasti toi hippi-paku tuolla kaikkien viimeista huutoa olevien nelipyoraisten valissa, etta oli pakko napsaista kuva. :D Vasta nain myohemmin tuli mietittya tuota naitten Iso Omenan autonomistajien parkkaus ratkaisua. Milla ilveella ne ne sinne hinaa?!?! Kuvan rajauksesta johtuen ette nae, mutta tuo "parkkikenno" on kerrostalojen valissa oleva nelikerroksinen hakkyra joka on aariaan myoten taynna autoja ja taman rakennelman edessa on minimaalinen alue jolla saa ehka kaksi autoa kaannyttya yhta aikaa kylkia hipoen. Mutta ei voi muuta sanoa kuin etta tila on tiukilla.

M&M World. Aah maailman suurin vain M&M:lle omistettu kauppa. Kolme kerrosta vain kyseisia karkkeja oheistuotteineen ja variaatioineen. Innostuttiin vahan liiankin kanssa kaikista tavaroista, ettei sitten lopulta edes ehditty ostamaan mitaan kun piti ensin nahda kaikki mita siella oli.. :D:D Ja sita tavaraahan sitten oli. Harry vaitti etta oltiin melkein tunti siella, mita en kylla oikein usko. Noh jokatapauksessa odottavan aika tulee pitkaksi ja yksin ei voi sopimatta noin isossa paikassa jattaa ilman kannyvarmuutta...

Niin ehdinpa poseerata tuttujenkin kanssa siina ohimennen! ;DD

tiistai, 20. huhtikuu 2010

mekon metsastys

Heissan kaikki!!

Nyt se sitten vihdoin loytyi mekko Bal de finissants:n (eli promiin eli yhdenlaiseen Wanhojen tapaiseen juhlaan)!!! Sita pitikin kiertaa kunnolla (nirso kun olen). Kahlasin nimittain Montrealin suurimman juhlamekkoja pursuavan ostosalueen lapi, mut en ollut niin tyytyvainen siihen mita loysin, joten piti kayda kiertamassa lauantaina Promenades de St-Bruno (sellanen eksymisen kokoinen ostari) varmistukseksi. Se nyt oli melkoisen turha reissu, silla siella ei ollut lahellekaan sita mita halusin (lyhyt muttei liian, klassinen jossa kuitenkin vahan sarmaa. plus sitten mun varinirsoilu. ei toki liikaa kriteereja :D). Joten tanaan sita sitten palasin Montrealiin Plaza St-Hubertille, talle mekko alueelle, josta sitten loytyi se paras kriiteerit tayttava yksilo. :) Laitan siita kuvan tanne sitten myohemmin silla sen kuvaileminen on aika kinkkinen juttu (ilman et unohtaa mainita jtn tarkeaa). Joka tapauksessa sen verran etta se on hieman harmahtava sininen, hainluineen ja korsetti nyorityksella selasta. :)

Mutta nyt nukkumaan! Ennen sita kuitenkin yksi iso juttu:

HYVAA SYNTYMAPAIVAA ISKA!!!! :) <3    

-SM

sunnuntai, 4. huhtikuu 2010

Paasiainen kuin kesa

Heissan tout le monde!

Sita sanotaan, etta kevat keikkuen tulevi, mutta enpas ole viela nahnyt yhtakaan kevatta joka olisi nain roimasti heilahdellut, etta sita on jo paasiaisena suomalaisen mielesta hellelukemat. Tanaan ja eilen taalla Montrealin kupeessa on saatu nauttia aivan ihanan aurinkoisesta ilmasta. Lampomittari nousi tanaan huikeaan 27 asteen lampotilaan ja eilen se huiteli myoskin siella 25 asteen paikkeilla. Uutisit puhuu ennatyslampotiloista, mita en kylla yhtaan ihmettele, silla omastakin mielesta tuntuu kuin oltaisiin siirrytty toukokuun loppupuolelle pikakelauksella. Eli kuten voitte arvata lumista ei ole ollut tietoakaan muutamaan viikkoon ja ihmiset kaivaa kovaa kyytia shortseja ja sandaalejaan esiin. Incroyable.

Muutenkin nain paasiaisen aikaan tuntuu loytyvan melko odottamattomia ja yllattavia asioita tasta lahiymparistosta. En nyt siis puhu mistaan kulttuurieroista paasiaisen viettotavoissa (vaikka niitakin loytyy aika hammastyttaviakin) vaan siita mita voi loytaa paikallisesta ostoskeskuksesta. Kaytiin nimittain tanaan siella pyorahtamassa ja uskokaan tai alkaa tormasin siella laamaan! Ynna lukuisiin muihin elaimiin. Taalla siis on tapana ilmeisesti joka paasiainen karrata elaimia naytille ostoskeskukseen ihmisten ja etenkin lasten iloksi. Mutta kuinka moni odottaa tormaavansa LAAMAAN ostosreissulla?!?! :D Itsella ei ollut kameraa mukana joten Granpapa otti sitten filmillisen verran kuvia sen hivenen vanhemmalla jarkkarilla, joten niiden huvittavien ostari-elainten otokset ei nyt kovin akkia ilmesty todistusaineistoksi tanne... Joka tapauksessa tykkasin etta oli tajuttoman huvittavaa moinen.

Tanaan sita tuli myos sitten tutustuttua puhelinkorttien ihmeelliseen maailmaan ja taytyy myontaa etta eipa ole hullumpi idea moinen 5$ maksava pikku kortti, jolla voi puhua noin kolmisen tuntia lankapuhelimeen (kannykoihin hiukkasen vahemman). Viime aikoina kun ollut hieman haslinkia taman netin kayton suhteen taalla perheessa. En nyt jaksa siihen perehtya sen kummemmin, sanotaan nyt vain sen aiheuttavan maksuja nykyaan meikalaiselle, mika nyt ei ole kovinkaan mukava juttu. Kuiteskin yllatyin iloisesti miten idioottivarmoja tapauksia nuo puhelinkortit ovat. Mina kun olen niita tahan asti pitanyt hirvittavan monimutkaisina ja epaselvina vempeleina. Siina kun pitaa syottaa useampi numero koodi puhelimeen ennen kuin paasee siihen numeroon johon haluaisi soittaa, mutta kaikeksi onneksi jokaisen sarjan jalkeen langan toisessa paassa oleva automaatti kertoo mita sitten pitaa tehda. Eli sita ei voi erehtya. :)

Niin tahan mennessa ei mitenkaan kovin suurta ohjelmaa ole ollut paasiaisen puitteissa, joten paasen intoilemaan nainkin pienista asioista kuten puhelinkortit. :D Olen siis lahinna viettanyt paasiaiseni auringossa paistatellessa kirjaa lukien (kuinka ollakaan, ei ole vanhat tavat muuttuneet miksikaan) ja kavelyttaen koiraa ympari lahiota keraten jalkeen jaavia kikkaroita (mika ei muuten ole hauskaa, elakoon maaseutu jossa ei moisesta piitata). Eilen ei oikein voinut pahemmin tehda mitaan, koska Manon oli toissa ja tanaan, noh en tieda miksi ei tullut tehtya mitaan kummallisempaa. Niin tosiaan taalla nuo kaupat ovat siis auki normaalisti vaikka olikin pitka perjantai. Huomenna suurin osa kaupoista on kiinni, mutta esimerkiksi isot myymalat kuten Wal-Mart on auki ihan niin kuin arkisinkin. Itsesta moinen tuntuu niin tajuttoman omituiselta. Ihan niin kuin yleisluontoinen kunnioitus uskonnollisia juhlia kohtaan puuttuisi, vaikka sita mihinkaan paasiaista viettavaan uskontokuntaan kuuluisikaan. Juttelin asiasta granpapan kanssa ja se totesi, etta ihmiset "tarvii/haluaa" vapautta paattaa itse omasta uskonnollisuudestaan, joten sita on jossain vaiheessa sen takia poistettu esimerkiksi uskonnon opetus kouluista ja korvattu se etiikalla. Ihmiset piti sita kuulemma liian painostavana lapsilleen. Jutellessa kavereitten kanssa koulussa huomasin ettei monetkaan heista edes tienneet miksi sita on kaksi paasiaispaivaa tai miksi pitkan perjantain nimi on pitka perjantai (vendredi saint nain ranskaksi), heille ne ovat vain mukavia ylimaaraisia lomapaivia jolloin on tapana syoda suklaata ja koristella talot pupuilla seka tipuilla. Jotenkin hammentavaa mun mielesta.

Meidankaan paasiais ohjelmaan ei kuulu sen kummemin muuta kuin eilisen vaharuokaisuus ja huomisen perheateria. Ei siis  mikaan iso juttu. Eipa silla etta sita mitenkaan olisin kaivannut isoa julistusta asian suhteen. Ainut asia mita sita ehka kaipaisi on se yleinen tunnelma rairuohojen kasvatuksineen ja aivastusta vaille valmiine pajunoksineen. Sita vastoin olen iloinnut tasta mahtavasta pikkukesasta, joka meille on jo annettu. Harvoinpa sita paasee aurinkoa ottamaan paasiaisena. ;D

maanantai, 22. maaliskuu 2010

Ei otsikkoa

JAHUUUU!!
Taalla taas ruskeampana kuin pari viikkoa sitten. :) Lomailut on lomailtu ja koulussa on istuttu viikko tekemassa kaikkia valiin jaaneita kokeita ja ainekirjoitelmia. Taytyy sanoa, etta vaikka lomailu on tajuttoman hauskaa, sielta palaaminen on aika tuskasta touhua. Tai ainakin jos sattuu kaymaan samaa koulua kuin mina... Opettajat siella kun tykkaa vahan liiallisen paljon pitaa oppilaat kiireisina ja stressaantuneina kaiken aikaa. Mutta se siita koulun ainaisesta ihanuudesta.

Loma Karibian lammossa on jotakin minka haluan viela jonakin kauniina paivana uudestaan. Se on vaan niin uskomatonta miten siella on kaunista, sinistakin sinisempi vesi ja valkeat hiekkarannat. Niin kliseisen kuuloista mutta niilla voisi kavella vaikka kuinka kauan. Ainut asia mita harkitsisin pitkaan ja vakavasti suostuisinko tekemaan uudelleen on yli 2000 kilometrin automatka suuntaansa. Ensimmaisen paivan ajan se on ihan okei (kun on viela kaikenlaista naposteltavaa matkassa), mutta sen jalkeen se rupeaa tympimaan. Varsinkin jos paasee viettamaan ensimmaisen yon kahden ihmisen kuorsaus konsertissa... ¬¬  Harryn kuorsaus kun vastaa vanhaa traktoria moottori ongelmilla ja Manon ei voi olla vastaamatta siihen. Onneksi kuitenkin muina sisatiloissa vietettyjen oiden aikana se kuorsaus ei ollut niin hairitsevaa..

Joka tapauksessa tuohon lomaan mahtuu paljon asioita joita en unohda. Yksi niista tapahtui Miamissa saman sunnuntai paivan aamuna, jolloin noustiin laivaan. Me nimittain herattiin varta vasten katsomaan auringon nousua Miami Beachilla. Eli oltiin Annen (sen toisen saksalaisvaihtarin meidan koulusta jota pyysin mukaan reissuun ihan oman ikaisen seuran tarpeessa) ylhaalla jo siina viiden maissa aamulla, vaikka aurinko nousikin vasta melkein tuntia myohemmin... :D


(jatkoa myoh nukuttaa liikaa juuri nyt)

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Kertomus 17-vuotiaan neidin maailmanvalloitusretkestä Kanadaan.

  • Tagipilvi