Salue tout le monde!

Noël va arriver bientôt et moi je ne peut pas croire que c'est déja presque 4 mois que j'ai reste ici... Time flies when you're having fun.

Teidän ihanan aktiivisesti blogiaan päivittävä Sanna-Maria on taas paikalla!!! Taitaa pitää paikkansa tuo vitsi jota täällä lauotaan, mulla on päässä pieni reikä josta valuvat ulos kaikki ajatusten laidoilla ajelehtivat ns vähemmän tärkeät asiat. Vaikka tämän voisi kyllä luokitella tärkeämmäksi aktiviteetiksi kuin ei-niin-hyvien-leffojen tuijotuksen... Mutta mutta sille nyt ei voine mitään. Palataanpa kuitenkin siihen aiheeseen mistä näin joulukuun ensimmäisessä höpötyksessä tulin kertoilemaan (mikä piti tulla jo kertoilemaan viime vkolla).

Elikkäs elikkäs viime viikonloppu oli jälleen näitä meidän ihania pidennettyjä viikonloppuja, maanantai ja tiistai ylimääräistä lomaa siis. En enää muista kyllä mitä puuhailin lauantai päivän - tuskin mitään ihmeellistä, mutta sunnuntaina oltiin sovittu menevämme porukalla keilaamaan ja sen jälkeen yökylään kaverille. Sunnuntaina tapasin taas muutaman aivan mahtavan ihmisen ja pääsin jälleen esittelemään mahtavia minikeilaustaitojani (pelattiin siis minipalloilla). Tämä oli vasta toinen kerta kun olen ollut pelaamassa noilla minipalloilla, mutta jännää kyllä peli sujuu kumman hyvin. :D Tuon jälkeen mentiin tosiaan yhden toisen vaihtarin kanssa yöksi meidän yhteiselle kaverille ja meillä oli käsittämättömän hauskaa, naurettiin hölmöille kuville ja syötiin omenamössöä keskellä yötä (sitä tavallista yöelämää siis). Maanantai aamuna syötiin, laittauduttiin ja käytiin hakemassa yksi toinen kaveri mukaan (jonka piti tulla meidän kanssa keilaamaan joka ei sitten tosin päässytkään) ja suunnattiin metrolla Montrealiin viettämään neljästään tyttöjen päivää. Käytiin jollakin Käsityömessujen tapaisessa tapahtumassa ja olin todella tyytyväinen kun löysin sieltä mustaviinimarja hilloa! Olisin kyllä halunnut mieluummin mehua, mutta se ei kuulunut valitettavasti valikoimaan. Löytyi kyllä siirappia ja viinietikkaa tehtynä kyseisestä marjasta ja täytyy sanoa että tuo viinietikka (jota siis laitetaan salaatin sekaan) oli aika jännän makuista. Tämän messutapahtuman jälkeen kierrettiin vielä vähän Montrealin keskustaa ympäri tyttöjen kanssa. Minä ja Laura (saksalainen) oltiin taas tapamme mukaan kunnon pikku turisteja ja otettiin paaaljon kuvia. :D

Eliane, Rose ja minä :) (Laura saksalainen oli kamerankäyttäjänä)

Montrealin keskustasta olan yli otettu upea kuva rakennuksesta joka taisi muistaakseni olla kaupungintalo...

Tiistai vapaapäivän olinkin varannut lähinnä läksyille, mutta suurin osa ajasta taisi kyllä mennä kaikenlaisten pikkujuttujen puuhasteluun, kuten tavallista... En oikein jaksanut keskittyä läksyjen tekemiseen kun Eliane (yksi hyvä kaveri) oli maininnut että keskiviikoksi oli luvattu lumimyräkkää ja se tarkoittaa siis vapaapäivää koulusta. Ja kuinka ollakaan keskiviikko aamuna kello kuusi puhelin alkaa ränkyttää ja koira ulvoo kauhusta, johon ei nyt voi olla heräämättä ihan sekaisin siitä mitä tapahtuu. Se oli siis Manon ilmoittaa ettei olekaan koulua lumimyräkän takia ja voin jatkaa uniani. Eli voisiko olla mukavampaa keskiviikko päivää kuin nukkua pitkää aamusta ja kulkea epämääräisissä mutta kivan lämpissä vaatteissa ympäri taloa ilman mitään sen ihmeellisempää tekemistä? :D Keskiviikon ohjelmaan kuului vielä illasta loppujenkin joulukoristeiden ja valojen esiin kaivamista. Pystytettiin jopa koottava joulukuusikin yläkertaan. Niin jouluun on vielä vaikka kuinka aikaa, mutta täällä sitä ollaan jo täydessä vauhdissa. Manon olisi halunnut kyllä pystyttää tuon kuusen jo joskus marraskuun lopulla, mutta minä kauhuissani estin sitä. Ei sillä ettenkö tykkäisi joulusta, mutta liika on jo liikaa, enkä voi ymmärtää joulukuusta, joka kököttää siellä olohuoneen nurkassa muuttumattomana yli kuukauden. Onhan se toki nytkin aikaista, mutta se kuuluu maan tapoihin hömpöttää, tuotteistaa ja ylikoristella joulu turhan makeaan kiiltopaperikuoreen.

Niin mun kouluviikko on siis ollut ihan hirvittävän pitkä ja raskas kahden päivän viikko. Suorastaan tuskastuttavan pitkä. Torstaina ei tapahtunut juuri mitään muuta kuin, että leivoin karpalo-valkosuklaa kääretortun lauantaina pidettyihin ASSEn joulujuhliin. Oli kyllä aika pelottavaa leipoa tuota, kun pelkäsin koko ajan että taikina tarttuu leivonta-alumiiniin (täällä ei siis käytetä oikestaan ikinä leivinpaperia) tai että en saa sitä mun taikinalevyä pyörähtämään kauniille käärölle. Multa kun jäin ne köksän tunnit väliin jolloin piti kääretorttuja leipoa. Onnistuin kuitenkin ihan kohtalaisesti vaikkakin kuorutteeksi tarkoitettu kerma-valkosuklaamössö käyttäytyi epäillyttävästi ja näytti siltä että se maistuu ihan järkyttävän pahalta. Voitte siis hyvin arvata kuinka kammossa olin asettamassa sitä tarjolle lauantaina, ensimmäistä kertaa kokeiltu resepti ja kuorrute tavallaan kahteen kertaan päälle iskettynä. Ihme ja kumma lopputulos oli erittäin onnistunut ja kaikki tuntui tykkäävän siitä. :) Yhden samassa koulussa olevan vaihtarin hostäiti jopa kysyi pariin kertaan sitä reseptiä. Luottamus omiin leipomiskykyihin nousi taas pari pykälää ylöspäin.

Perjantai ilta kului myös noihin pikkujoulujen valmisteluihin ja samaten lauantai aamu. Manon ja Harry kun on siis edelleenkin noita mun aluevalvojia (sekä tietysti mun hostvanhemmat) ja joutuvat järkkäämään kaikki tämän alueen vaihtareiden tapaamiset. Luonnollisesti minä olen mukana siinä missä muutkin täällä talossa noiden kaikkien tapausten järkkäämisessä. Lauantai aamuna olin tosin niin väsynyt etten päässyt aamulla ylös sängystä kun olisi pitänyt lähteä Harryn ja Granpapan kanssa koristelemaan salia. Johtunee kylläkin siitä että edellisenä iltana oltiin väsättyä meidän osaa menusta tosi myöhään. Olin sitten kotona aamusta ja vietin laatuaikaa kynän sekä sanakirjan kanssa. Kirjoittelin pientä tarinaa tänne päätymisestäni, koska Manon oli pyytänyt kaikkia vaihtareita valmistelemaan pienen esityksen perheille ja yllättäen mä en löytänyt oikein mitään hyvää esitettävää ajoissa. Joka tapauksessa Manon oli tyytyväinen kun olin kirjoittanut ja vielä luin sen tarinan kaikkien edessä ranskaksi. Se jaksaa olla kaiken aikaa iloinen mun ranskan kehityksestä - se sujuu jo siis peräti niin hyvin että voin jo jopa ihan okei keskustella ihmisten kanssa ja ymmärrän huomattavan paaaaljon enemmän kuin ikinä ennen. Ja kuten kaikki äidit se jaksaa höpöttää siitä joka ikiselle tutulle ja vähän tuntemattomallekin, etenkin muille vaihtareille joita se haluaa innostaa jatkamaan vaikka olisinkin mutkia matkassa. Tavallaan aika ärsyttävää että se toistaa tuota kaikille, mutta toisaalta aika mukavaa kun tietää että se on ylpeä mun edistymisestäni.

Lauantaina siellä juhlissa nyt ei sitten tapahtunut juuri mitään kovin ihmeempää, mitä nyt tietty leikittiin, syötiin ja vietettiin aikaa yhdessä. Mun alueen toisen suomalaisen kanssa sovittiin tälle päivälle sitten joulushoppailu reissu St.Brunon ostarille. Vietettiin siellä siis käytännössä koko päivä - yhdestätoista neljään illalla. :D Suurin osa ajasta kyllä meni siihen että puhuttiin kaikkea mitä tässä viime aikoina on tapahtunut ja vertailtiin toistemme kokemuksia. Oli hirmu mukavaa viettää taas aikaa suomeksi ja huomasin ettei se ollutkaan enää ihan niin vaikeaa vaihtaa kieli takaisin ranskaan kun lähettiin Manonin kyydillä kotiin. Normaalisti kun tähän asti on ollut kamalan vaikeaa muuttaa kieli suomesta ranskaksi kun on pitkään höpöttänyt omalla kielellään. Ennen kun heitettiin Tuuli (tämä toinen vaihtari) kotiin istuttiin varmaan jotain yli tunti juttelemassa niitten lähellä olevassa Tim Hortonissa kaakaoiden ja kahvien kanssa. En tiedä mistä sitä juttua piisas niin paljon, että melkein myöhästyttiin Manonin kanssa sen illalliselta (pääsin siis mukaan tälle turhan kalliille syöpöttelyreissulle, vaikka se oli kyllä niitten pikkujoulu illallinen...) Joka tapauksessa onnistuttiin puhumaan meille kaikille viidelle suomalaistytölle keitä täällä Quebecissä on ASSEn kautta, joululomalle tapaaminen Montrealiin. Se nyt on tietty vasta suunnittelu asteella, mutta pitää yrittää kehittää ohjelmaa kaikkiin turhan tyhjiin rakoihin, ettei olisi tylsää. :D Plus sitten ei olla nähty kaikki yhdessä sitten sen saapumisleirin jälkeen. Niistä tytöistä kaksi kun asuu Ottawan lähellä ja me kolme muuta Montrealin eri puolilla.

Nyt kuitenkin joudun lopettamaan tämä turinoinnin sillä huomiseksi ei valitettavasti ole luvattu lumimyräkkää vaan normaalia koulupäivää.  Hyvää yötä ja hauskaa maanantai päivää  kaikille sinne!

SM

 

PS. kiitos porukoille riisipuuro/glögimauste/purkka lähetyksestä sekä joulukorteista! piristää valtavasti saada nuita paketeita, kirjeita ja kortteja postissa. niitä voi tänne lähetellä toki muutkin ja vaikka en aina ehtisikään vastata toutesuite kaikille, niin arvostan ihan suunnattomasti jokaista ajatusta joka mulle saapuu tänne. :)

je vous aime!! xoxo