Heipä hei taas.

Täällä jälleen! Viime aikoina on taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Vois vaikka aloittaa viime viikonlopusta. Eli viime lauantaina käytiin Montrealissa katsomassa Jouluparaatia yhdessä näiden mun hostvanhempien kanssa. Oli taas kokemus johon ei ihan äkkiä Suomessa törmää. Paraatia siis kesti sellaisen vajaan tunnin verran, mutta että sai hyvät paikat heti aidan reunasta piti olla paikalla jo sellaista tuntia ennen. Alkuun se tuntui musta vähän hassulta olla siellä kököttämässä  kadun laidassa jo tuntia ennen, muttta myöhemmin vähän ennen paraatin alkamista sitä vasta tajusi kuinka älyttömästi siellä oli ihmisiä (se katu oli tajuttoman pitkä ja reunat ihan täynnä ihmisiä alusta loppuun). Täällä tuo paraati on ilmeisesti vähän samantapainen tapahtuma kun meidän joulunavajaiset, kaikki lapsiperheet on paikalla. Sitä paraatia oli sinällään kyllä ihan mielenkiintoista seurata, sillä tiesin että meidän koulusta osallistui iso porukka siihen. Niin mun koulu kun on IBkoulu niin sieltä tehdään kaikkia tämänkaltaisia tempauksia. Itsellänikin oli siis mahdollisuus osallistua "tuomaan jouluntaikaa lapsille" tuossa paraatissa, mutta joku oli taas huonosti hereillä kun aamutiedotuksia luettiin, niin ei sitten tullut osallistuttua. Toisaalta se oli kyllä paljon hauskempaa yrittää tunnistaa kavereita sieltä mitä mielenkiintoisempien meikkausten ja asusteiden alta.

Paraatin jälkeen jäätiin vielä pyörimään ympäri Eaton Centeriä (iiiso kauppakeskus). Se oli kyllä ihan hauska paikka sekin, kauppoja vaikka millä mitalla tuotteistettuna mitä mielenkiintoisemmilla tavaroilla. Parasta asiassa tietysti oli se että täällä näyttää olevan meneillään jonkin karvan ennen joulua alennusmyynti kausi. Olin ihan onnessa kun löysin yhdestä kaupasta tuhottoman kalliilla merkillä ja mun koolla varustetut housut 40 dollarin hintaan, mutta kuinka ollakkaan sovituskopissa sain huomata että nuo pekaanipiirakat, jätskit ja jell-o hyytelöt, jota nämä tuputtaa kaikenaikaa on jo alkanut tarttua kiinni. Miten masentavaa... Piristystä löytyi kuitenkin paikallisesta kirjakaupasta. Ensimmäinen kirja jonka olen ostanut kolmeen kuukauteen (ja se on pitkä aika se...), joka hämmästyttävää kyllä oli halvempi kuin Suomalaisen pokkarihyllyn täytteet. Noh se siitä reissusta.

Sunnuntaina ei tapahtunut oikeastaan mitään muuta kuin myöhään nukkumista, pyykkäystä sekä option EDU:n (valinnaisliikka joka mulla on valinnattomasti) kokeisiin lukemista. Niin tosiaan tuosta tulikin mieleen että viime ja tällä viikolla on ollut ns koekausi eli viime viikon torstai ja perjantai oli täytetty kivasti neljällä kokeella ja tällä viikolla oli tosiaan vielä tuo opEDUn koe. Pääpiirteittäin vois sanoa että ainoat jotka mun mielestä meni kohtalaisesti oli matikka ja enkku, muista en nyt sitten kommentoikaan. Vaikka yleisesti ottaen täkäläistä koulutusjärjestelmää voi sanoa helpoksi, niin mä nyt en sitä kuitenkaan menisi sanomaan tuosta IB-koulun sisällöstä. Se sisältö kun sisältää vähän liikaa kaikenmaailman kriteerejä joiden mukaan määritellään kaikki arvostelut yms muut. Kiitos noiden ihanien kriteerejen olen istunut kaiket illat vääntämässä erilaisia tekstejä (vaikeita) ranskaksi määrittelemään milloin matikan vastausta, milloin kirja-analyysiä. Kohdan kaiket illat voi siis lukea vähintään kolmena tuntina per ilta.

Tällä viikolla löysättiin vähän ja mentiin katsomaan tiistaina Planet 51 animaatioelokuvaa. Se oli sitten ensimmäinen vierailu täkäläisessä elokuvateatterissa (autoleffateatteria elokuussa ei lasketa) ja se oli aivan mielettömän iso kompleksi käytännössä keskellä ei mitään. Se siis oli about puolen tunnin matkan päässä täältä meiltä, eikä edes lähelläkään Beloielin keskustaa. Leffa liput maksoi poikkeuksellisesti vain 6 dollaria, koska oli tiistai, mikä taas oli syy siihen miksi mentiin katsomaan lehvaa kesken viikon. En tiedä onko tuota kyseistä elokuvaa vielä siellä Suomessa, mutta joka tapauksessa se oli ihan hulvattoman hauska, kannattaa ihmeessä mennä katsomaan.

Nyt loppu viikosta on ollutkin sitten ihan totaalisen erilaiset fiilikset. En tiedä mistä se kaiken kaikkiaan alkasi, mutta torstai iltana kun käppäilin bussilta kotiin jotenkin vaan napsahti ja rupes ihan hillittömästi itkettämään. Kai se johtui siitä kun oli kaamea väsy, mietin tätä joulua täällä ja kotona, sitä kuinka ranskan opettajan mielestä aineet alkaa jo parantua mutta silti tulee numerottomia papereita takaisin sekä kaiken maailman muita pikku juttuja. Manon tietty huomasi heti ettei kaikki ollut ihan kohdallaan kun kävelin keittiöön ja myöhemmin löysin itseni vuodattamassa sille kaiken mitä tässä nyt on viime aikoina sattunut kyyneleiden kera. Se päätyi diagnoosiin että oon turhan stressaantunut koulusta ja sen luomasta paineesta. Se kävi jopa eilen aamulla juttelemassa koulussa josko vaatimustasoa mun kohdalla voisi vähän löysätä. No tämä taas johti siihen että juteltiin reksin kanssa kahdestaan sitten mun päämääristä tämän vuoden aikana ja siihen, että sain reksiltä määräyksen löysätä tahtia läksyjen kanssa sekä nähdä enemmän kavereita. Nyt kun tuota koko episodia miettii, niin kuulostaa vähän liialliselta paisuttelulta, mutta toisaalta nyt on parempi olo kun on saanut purkaa ihan kaikki pieneen tilaan pakatut tunteet ulos useamman ihmisen kanssa. Juteltiin pitkään yhden tanskalaisen tytön kanssa jonka vuosi ei todellakaan alkanut hyvin ja se sanoi kivasti että sille itselle tuli samanlaisia itkuparkukohtauksia aiemmin, mutta nyt vähitellen kaikki alkaa näyttää paljon hauskemmalta päivittäin. Eipä sillä että mulla olisi täällä jotenkin huonot oltavat, mutta jotenkin viime aikoina vain kasaantunut kaikkea ihan liikaa, joka sitten meni kunnolla yli laidan torstaina.  Nyt kaikki on kuitenkin taas tuntuu olevan mukavasti omissa uomissaan.

Niin tosiaan viime aikoina on tullut miettineeksi kaikenlaisia pikku asioita, joita ei voisi kuvitella iki maailmassa kaipaavansa, mutta silti niitä tulee ihan hillitön ikävä kun niitä ei ole. Eilen muistin että ensi viikolla on itsenäisyyspäivä, enkä näe vilausta linnanjuhlista taikka sinivalkoista kynttiläparia keittiön pöydällä. Ja torstaina kun tuo koko itkuparkuepisodi alkoi, mietin joulutorttuja (niin hullulta kuin se kuulostaakin) ja glögiä. Muitakin pieniä asioita kuten joulukyntteliköiden puuttuminen, päivittäisen saunamahdollisuuden puuttuminen (en tykkää kylpyammeista yhtään) ja tietysti tuttujen ihmisten puuttuminen näköpiiristä häiritsee.

Mutta ehkä sitä pitäisi vaan yrittää työntää nuo kaikki jonnekin taka-alalle ja yrittää nauttia siitä mitä täällä on nyt. Nyt kuitenkin pitää mennä.

Haleja! SM